vesanen.info – Elämää etsimen läpi..

Lauantaipäivä kojulla.. Aamupäivällä saapuiltiin siinä vähän ennen kymmentä toimintapaikalle. Näkyvyys kohtalainen, valo tasaista ja vähäistä, marraskuista. Muutama auringonkukansiemen maisemaan, viime kerralla tuodun ketun tarkistus ja toteaminen , että ei oo vielä kelvannut..

Ja passiin. Perustiaiset(kuusi,tali, sini,hömö) pitivät elämää yllä siivet huristen, pikku odotuksella myös pari närheä paikalle. Kauempana kaiholla huuteli tulkku. Välistä syöttöpuilla kävi vierailemassa käpytikka,  syöttöpuun vieressä myös harmaapääkoiras.. Se oli tänään vielä kovin tottumaton ja totesi melko nopeasti talin puuttuvan. Kauempaa hetken huuteli ja sitten katosi.. Närhet olivat viimekertaa suostuvaisempia kuvattaviksi, joten niitä enimmäkseen kortille rouskutettiin..  Suapi nähä mitä enskerralla..

Viikko takaperin saatiin vihdoin potkaistua “kojuprojekti” käyntiin, kun Markuksen kanssa aloitettiin rakennusharrasteet isänsä kotitilalla. Kojun paikka löytyi pienen mäen laelta, aukonlaidasta, harvapuiselta puolukkakankaalta.  Materiaaliksi kerättiin sekalaista rakennusjätettä, liian lyhkäisiä laudanpätkiä, vanhoja kuormalavoja, kattopeltiä, kevytpeitteitä, ikkunoita, tummennuskalvoa, kojukankaan rippeitä..  Kaikkea sellaista mitä pojat mahdollisesti majaansa tarvitsee.. Runko nousi lavoista melko ripeällä aikalaululla vanhojen valumuottien päälle. Hitusen kiero kattoristikko tuli kuormalavoista niinikään. Kattopellit päälle.  Niitä kiinnitellessä varmistuttiin ajoissa siitä ,että lumikuormakin mahdollisesti pysyy ulkopuolella.. Sitten koko komeus kätkettiin kaksinkertaisen kevytpeitteen alle.

Viikolla ajeltiin ompelukonetta ja tummenneltiin vanhoja eteisen ikkunoita. Objektiivipussit syntyi moninaisine malleineen nurkissa pyörineestä kojukankaan palasta, ikkunoiden pienennykseen piti uhrata neljän euron lasiveitsi ja useampi tunti.. Eilisen(LA29.10.11) missio olikin sitten jo ikkuna- ja pussiasentelua, toki levätessä koitettiin kuvailla varovasti aloitetulle ruokinalle saapuneita tiaisia..

Muutama Markuksen kuva aloitusviikonlopulta..

Parit pokkarikuvat eiliseltä..

Ja niitä tiaisia..

Tulipa tartuttua toimeen, toiveissa edes muutama parempi pönökuva.. Pihapiiriin on nyt vanhojen ruokintalaitteiden lisäksi roudattu kesämökiltä vajaa neliö kunttaa, pikkupuustoa ja muuta vastaavaa oleellisesti luontokuvaan kuuluvaa irtainta. Nyt ei tarvitse tirpuskuvien vuoksi juuri ajoneuvoa valita ja kuvausympäristöä valoineen voi muovata toivotunlaiseksi juuri sen hetkisen tarpeen mukaan. Puolisen tuntia tuli tämän päivän aikana tähystettyä lavasteita ihan etsimestäkin.. Toistaiseksi talitinttiä, mutta pää on avattu..:)EDIT:Sinitiainen ja viherpeippo sunnuntailta..

Lauantai-illan huumaa, laskeva aurinko, nouseva usva.. Kävimpä siis koeajamassa uutta kahlattavan kojun telttaa. Näemmä sillä ainakin telkkää piiloon pääsee..

Eilinen päivä alkoi hyvissä ajoin, siinä 03.15 “heräillen”. Viimetalven tapaan edessä oli parinsadan kilometrin ajelu maamme kaakkoislaidalle, parempien pelipaikkojen ja puitteiden perässä. Yhden kahvipaussin taktiikkaa noudattaen kojulle saavuttiin siinä vähän seitsemän jälkeen, niin että aamuhämärän turvin ehti hyvin vielä käydä tsekkaamassa kaiken kojun ulkopuolisen olevan toivotulla tolalla. Lisätalit keloon ja kojun lämmitykseen.

Aamuaurinko alkoi heräillä tiaisten ja muiden pienempien varpuslintujen sävelten saattelemana. Näiden ja ensimmäisenä saapuneen käpytikan toimesta pian riitti sutinaa koko ruokinnan ympäristössä, niin että yhdenksän korvissa viidentoista minuutin aamupalalle saapunut kanahaukka oli miltei jäädä huomiotta. Muutamia kuvia siitäkin, vaikkeivat valot vielä olleet ehkä ihan sitä mitä ennuste oli lupaillut. Aamupäivä kääntyi keskipäivään ja gentilis saapui takaisin haaskan viereiseen latvaan. Kikitteli ja jutteli hetken,  puolisen tuntia ilmeisesti vain nauttiskeli latvustoon paistavasta auringosta.

Iltapäivä meni enimmäkseen tikkoja kuvatessa. Harmaapääpariskuntakin kävi näyttäytymässä, mutta kuvattavan talin ollessa liian lähellä kojua (kuvattu 90mm) oli suljinääni liikaa ja kunnoliset kuvat siitä lajista jäi tältä reissulta uupumaan. Vielä iltavaloillekkin genttinaaras saapui takaisin, ilmeisen nälkäisenä. Ainakin omaan silmään valot olivat kivasti kohdallaan ja sen mukaisesti canonin suljin siinä sitten rallatteli, sen aikaa kuin lystiä piisasi. Haukan poistuessa valot alkoivat käydä meillekkin vähäisiksi ja alkoi olla aika pakkailla kimpsut. Paluumatka ei tällä kertaa ollut yhtälaista myrkkyä ja väsynyttä pilkkimistä, kuin viime talvena, reissu pysyi hyvänä siis loppuun asti.

Reissun loput kuvat löytyvat lajikansioista, kuvat.fi:n puolelta Kanahaukka Käpytikka

Muutaman kerran tullut mietittyä vesilintuja  kuvatessaan, että olisipa helpottavaa päästä edes hiukan lähemmäksi. Muutaman kerran tullut myös mietittyä eri tyyppisiä kelluvia kojurakennelmia ja muita. Sitten joku kerta aiheesta ajan kulukseni googlailin ja löysin Peltomäen toteutuksen aiheesta; tämän tyyppistä voisi hyvin kokeilla itsekkin.

Kevään vielä jahkailin, mutta nyt kun vesi ja ilmanala lämpenivät niin ettei neopreenihaalari ollut pakollinen hankinta “uittamisen” kokeiluun, oli aika iskeä. Rautakaupasta levy 50mm routalevyä, pari sähköputkea ja läjä jätelautoja ja rimoja. Kokoonpanovaiheessa meni vielä kampa koristenaulaimen nauloja ja muutamia lvi-ruuveja, mutta kokonaiskustannus kötöstykselle jäi kuitenkin hyvin maltilliseksi. Ensimmäisten uintien yhteydessä kaarien päällä meni vanha lakana, mutta jotain “maastouttavampaa pitänee parsia kasaan.

Kesämökkirannassa tehtyjen ensimmäisten testiajojen perusteella varsin käypä laitos. Jos ei muuta, niin ainakin piristävän eri tuntuista on vedestä käsin kuvailla.