vesanen.info – Elämää etsimen läpi..

01 & 02.10.08 Helsinki – Mumbai, Chembur

Saavuttiin 9 maissa paikallista aikaa. Lentokenttä oli melko rauhallinen, lukuunottamatta muutamia matkatavaroidensa perään räyhääviä arabeja. Terminaalista ulospäästyämme yllätyimme yleisestä rauhallisuudesta ja siitä ,ettei siellä niin kovin suuri ihmismassa sitten odottanutkaan. Hetken jahkailun jälkeen alle otettiin pre-paidtaxi(350INR) ja lähdettiin jo varatulle hotellille Chemburiin. (http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Hotel-Pearl-Mumbai/Mumbai/18966 )Illalla käytiin syömässä paikallisessa GoldenSun ravintolassa paikallista.

03.10.08 Mumbai, Chembur

Suunnattiin herättyämme Colaban kaupunginosaan kiertelemään ja kaartelemaan basaarissa, Gateway of Indialla ja muissa tavanomaisissa nähtävyyksissä. Jälkikäteen koko reissun paras ravintola löytyi juurikin tuona päiväna Colaban basaarin varresta. Liikenteen hektisyys, kulkukoirat ja liikennevaloissa taksejen luokse pakkautuvat kerjäläiset meinasivat tulla illalla melko vahvana uniin.

04.10.08 Mumbai, Chembur

Mumbai Zoo. Intiannorsuja ja uteliaita katseita. Muita länsimaisia ei eläintarhassa näkynyt ja suurelle osaa paikallisia tällainen valkolainen tuntui olevan suurempi pällistelyn aihe kuin krokotiilit ja virtahevot. Muutamien paikallisten kanssa tuli pikaisesti jutusteltuakin.

05.10.08 Mumbai, Chembur

Päivä meni melko rauhallisissa ja odottavissa tunnelmissa hotellilla pyöriessä, illan sleeper-bussia Goalle tähyten. Hotellin vartijan kanssa tuli rupateltua ja illalla hän lähti meitä myös bussille saattamaan. Samalla paljastui myös riksojen todellinen hintataso. Bussiin päästiin ja kaikki ennakko-odotukset huomioiden sleeper tuntui hyvältä ja mukavalta tavalta matkustaa. Tilaa toki olisi voinut olla enemmänkin, kahden hengen alabunkka oli noin 170cm pitkä ja 90 leveä. Ilmastointi kuitenkin pelasi ja pehmeää oli selän alla, välillä saattoi hetkeksi jopa nukahtaakkin.. Muutamia pitstoppeja matkan varrella pidettiin, jotta matkalaiset pääsivät hakemaan vettä tai vaihtoehtoisesti päästämään sitä pois.

06.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Saapumien kohteeseen osui aamu kymmenen paikkeille. Otettiin varman päälle ja ajettiin taksilla netistä bookattuun Silver Moon Guesthouseen. Huone oli kokolailla ok,
saniteettipuoli tosin veti ötököitä jonkin verran puoleensa, ensimmäisenä iltana ekalla käynnillä torakka, toisella sammakko. Mumbain jälkeen Anjunan maalaisilma tuntui mukavan raikkaalta hengittää ja lintujen laulun saattoi kuulla läpi vuorokauden.

07.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Yö oli jollain tapaa pidempi kuin edelliset, nukkumaan mentiin bussimatkan rasittamina heti pimeän tultua kuuden korvissa ja herätys oli kun herätytti. Kulmia kierreltiin ja
allekirjoittanut tuli ensimmäistä kertaa kojumyyjien ukottamaksi. Kauhea läjä jos jonkinnäköistä pukinetta ja aivan tarpeettoman kovaan hintaan. Onneksi läjään osui myös
rantsupeitto ja sitä n.400 metrin päässä Anjunan omalla rannalla käytiin koittamassa.. Safkaamassa käytiin orgaanista ruokaa kauppaavassa ravintolassa, ei kovin hyvää, mutta kokemus sinällään.  Kulkukoiria tuntui riittävän täälläkin, monessa rantaravintolassa ne köllöttelivät tyytyväisinä varjoissa paistatellen pöytien alla..

08.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Täälläpä sitä palmun alla köllötellään ja nautitaan aamiseksi tuoretta itse linkkarilla veisteltyä ananasta. Kovin on mehukasta ja hyvää. Soilalle löytyi puhelimeen pre-paidliittymä 450 rupian hintaan, sillä rahalla sai 250rupian edestä puheaikaa ja mahdollisuuden ladata pulinaa lisää mikäli tarvis. Löysäillessä se meni tämäkin päivä, pikku hiljaa aletaan päästä rytmiin. Yleistä hammocissa levytystä, syömistä, hammocissa levytystä , syömistä ja illalla nettikahvilaan vaihtamaan kotimaan kuulumisia.

09.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Pistäydyttiin aamupäivästä Calangutessa riksalla. Himpun isompi ja huomattavasti enemmän turismin ympärillä pyörivä kylä/pikkukaupunki  on se… Rantsu sinällään oli melko loistavan hieno ja maukas, nyt kun ei ollut varsinainen sesonki.. Jonkin verran pohjois-intialaisia turisteja rannalla ja kaduilla pyöri, mutta ei mitään vallatona mylläkkää. Perehdyttiin meren antimiin ja syötiin katkarapuja.. Iltapäivällä oli aika etsiä hammocille parempi paikka ja se löytyi kuin löytyikin guesthousen katolta, kahden palmun välistä. Illalla sisäistettiin paikkallisten sähköasentajien logiikkaa sen verran, että vessaan saatiin sähkövalo.. Samasta kytkimestä löytyi myös virta pistorasiohin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

10.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Aamupäivä ja päivä meni katolla hammocissa viimepäivien rasituksista leväten, monenlaisia lintuja oli tarkkailtavana ja ipod työnsi korvakäytävään reggae ja psytrance-painotteisia sulosointuja.. Illansuussa allekirjoittaneen yllätti sitten ne heikommat olot, mistä lie tulleet. Vatsaa väänti ja pientä kuumetta nousi, yö meni kokolailla vessassa juosten.. Onneksi tähän oli lääkelaukun osalta varauduttu..

11.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Herättiin ensimmäistä kertaa niin ihmismäiseen aikaan ,että kerettiin käydä ihan virallisesti aamiaisella. Setbreakfast oli aika kova juttu. Pelkkää paikallista syöneenä munakas, paahtoleipä, paistetut sipuliperunat ja KAHVItekivät pienen tauon jälkeen poikaa, enemmän kuin olisi osannut kuvitellakkaan. Aamiaiselta hipsittiin Anjunanrannalle köllöttämään ja ottamaan väriä.  Iltapäivällä oli vuorossa rantasandaalien etsintä kojumyyjiltä, sekä guesthousen vuokraskootterin koeajo.   Illallista nautittiin kantapaikassa, arabianmereen laskeutuvaa aurinkoa tuijottellen..

12.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Jo edellisenä iltana sovittiin valmiiksi guesthousen isännän Johnin kanssa skootterivuokrasta ja aamupäivällä starttailtiin kohti pohjoista, Morjimin ja Arambolin rantoja. Tähän asti kun ei ollut juuri muuta kuin levännyt ja syönyt, teki pikku retkeily ihan mukavaa vaihtelua päivään.. Pikkuteitä pitkin oli mukava huristella ees taas ja kun ne pohjoisen rannat sitten löytyi, ei sitä oikein osannut todeksi uskoa ,että tällaisia paikkoja on olemassa. Tyhjää hiekkarantaa aina horisonttiin asti, särkkä siellä täällä ja palmupuut senkun tuulessa huojuu.. Sai olla rauhassa ja oli helppo nauttia olostaan.  Paluu arkeen kuitenkin koitti pian, Anjunan kantapaikassa illasti tänäiltana myös Israelilaisten sotasankarien seurue, vailla minkään sortin käytöstapoja..  Mukava fiilis päivästä kuitenkin jäi, pohjoisen rannoille oli jo kova hinku uudestaan..

13.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Tänään skootterilla paineltiin sitten kohti etelää, Calangute, Candolim, Fort Aquadan linnan raunio ja Baga käytiin vilkuilemassa.. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta mukavaa , leppoista kruisailua.. Samalla reissulla käytiin viemässä myös postiin nuo vaatekappaleet, jotka aiemmin tyhmyyksissäni ostin.. Rinkan kapasiteetti olisi jossain vaiheessa koetuksella joka tapauksessa, joten nyt kun oli mahdollista ja helppoa laittaa turhia romppeita kohti kotimaata, kannatti se tehdä.. Kokonaan oma juttunsa oli intialainen versio postipaketista.. Valkoinen kangasrulla postitoimiston perällä.. Siitä työntekijä leikkasi sopivan suikaleen ja ompeli sen säkiksi.. Kamppeet säkkiin ja sitten säkki ommeltiin isolla neulalla kiinni ja pamautettiin tussilla osoite kylkeen ja avot..

15.10.08 Goan osavaltio, Anjuna

Old Goaa kohti linjuriautolla.Vaikka Pelle niin väittääkin, ei paikallisliikenne ole siististi cool, tai ei ainakaan ruuhka-aikana Goalla.. Bussit toki kulkevat ja aikataulussa, mutta se cool on  ehkä viimeinen termi jota siitä kyydistä käyttää.. Ulkolämpötilan ollessa n.30-35 varjossa, ei täyteen ahdettu linja-auto ole mitenkään erityisen vilpoinen tapa matkustaa, ei ainakaan ilman ikkunapaikkaa.. Sellaisen saanut voi toki olla asiasta hyvinkin paljon erimieltä.. Istumapaikan saaminen ikkunan vierestä.. Ei tarvinne edes sanoa.. Oldgoalla siis tämä päivä, kierreltiin katselemassa Portugalin siirtomaavallan aikaisia kirkkoja ja muita rakennuksia, komeaa arkkitehtuuria ,ei käy kieltäminen..  Arkkitehtuurin ja (siirtomaa) historian ääreltä alkoi löytyä sitten niitä vielä meitäkin turistimpia länsimaalaisia, etupäässä saksalaisia..  Iltapäivällä Anjunaan Panjimin kautta palaillessa oli jo hiukan viileämpää ja väljempää, paikallisbussilla matkustamienen ei tuntunut enää niin epäcoolilta..

16.10.08 Goan osavaltio, Colva

Noustiin ylös heti aamusta ,kun kukko alkoi naapurissa huutonsa ja mentiin aamiaiselle vakkariin, tällä kertaa rinkat selässä. Bananapancake kun saatiin napostelluksi, noustiin paikallisbussiin. Muutamalla vaihdolla (Anjuna, Mapsa, Panjim, Margao) päästiin Margaohon , josta alle otettiin riksa. Sillä sitten n. 10km Colvabeachille, josta aloitettiin majapaikan haku. Huone löytyi, n.100m päästä melko upeasta rannasta, joten bussimatkan päälle käytiin uimassa ja pulikoimassa. Illalla kun huonetta sitten tarkemmin tutkailtiin alkoi vaikuttaa siltä, ettei siinä kovin montaa yötä vietetä.. Hyttysverkolle oli melko mahdotonta saada kunnollista kiinnitystä.. Naapurustokin oli hiukan äänekästä.. Lonely Planet India pelasti, löytyi muutama majatalo, joista sitten yhdestä huone huomiselle varattiin.

17.10.08 Goan osavaltio, Colva

Heti aamusta pakkailtiin ne vähät romppeet, joita oltiin ehditty levitellä ja vaihdettiin leiri Vinsons Gottagesiin. Päivä meni huonosti nukutun yön jäljiltä kokolailla
hammocissa/bunkassa pilkkien.. Kirjadivarissa piipahdettiin päivällisen yhteydessä ja matkaan sattui muutama suomenkielinen luettava.

18.10.08 Goan osavaltio, Colva

Pyörittiin ympäri Colvan kylän raitteja ja päivemällä käväistiin myös osavaltion suurimmassa kaupingissa, Margaossa. Ei mikään metropoli, mutta selvästi enemmän kaupunkimainen kuin rantojen kylät. Mitään erityistä katseltavaa ei löytynyt, mutta hyvän ruuan ääreltä sitä itsensä jälleen löysi. Kuvaillessa ja katsellessa vierähti muutama tunti ja iltapäivällä palattiin takaisin Colvaan, ensin kyselemään päiväretkiä paikallisilta palveluntarjoajilta ja sitten guesthouselle lueskelmaan ja lepuuttamaan. Pieniä monsuunin rippeitä tuli illansuussa. Niin rankkaa sadetta kotosuomessa ei kovin montaa kertaa ole nähnyt. Vaikka kuuro kesti vain n.15min, ehti vettä tulla helposti 30mm..

19.10.08 Goan osavaltio, Colva

Aamulla lähdettiin taksilla kohti Dudhsagarin vesiputousta ja maustefarmia. Maisemat sisämaahan päin mennessä muuttuivat metsäisemmiksi ja takapenkillä löhöten niitä ihan ilokseen katseli. Noin 20km ajon jälkeen tie kävi kapeammaksi ja lopulta saavuttiin kyllälle, jossa taksi vaihtui maastoautoon. Sillä 10km kävelyvauhtia läpi kansallispuiston, yli jokien ja harjanteiden, pusikosta toiseen. Lopulta löytyi parkkipaikka ja siitä sitten jalkauduttiin. Autosta putoukselle mukaan lähti saksalainen pariskunta sekä opas. Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen se putouskin sieltä sitten löytyi.. Sen alla olevassa suvannossa oli melko lauma jos jonkin näköistä uimaria ja rannalla kookas kyltti, jossa lueteltiin vuosittain hukkuneiden nimet. Kovin kauaa ei opas antanut putouksen pärskeitä ja ympäröivää maisemaa katsella, oli ilmeisesti hänelle jo niin nähty juttu , että oli kiire hakemaan uutta satsia..

Himpun ehkä floppikin, enemmällä ajalla olisi ollut mukava käydä kiipeämässä vähän paremmille kuvakulmille jne. ,mutta aina ei vaan voi voittaa. Maasturilla sitten takasin taksille ja kohti maustetarhaa.Jo tullessa osittain tutuksi tulleet maisemat vilisivät taksin ikkunassa ja lyhyen ajon jälkeen saavuimme farmille. Oli melko ison oloinen turistibisnes, mutta paikkana ja kokemuksena varsin mukava ja opettavainen. Tilalla viljeltiin useita maustekasveja, mm. pippuria, vaniljaa, ja laakerinlehteä. Kasvi kerraallaan kiersimme ryhmänä läpi puutarhaa ja aina hetken kävelyn jälkeen pysähdyttiin kuulemaan hyvää englantia puhuvaa, selvästi asiansa osavaa opasta. Kun n. kolmen vartin kierros oli tehty kävimme syömässä samaan pakettiin kuuluvan lounaan.

20.10.08 Goan osavaltio, Colva

Käytiin aamiaisella kantapaikassamme, norjalaisomisteinen rafla, jonka suurin asiakaskunta koostui brittiläisistä ManU- faneista.. Tuntui olevan joka iltainen reissurutiini monelle tulla kys. paikkaan katsomaan isolta screeniltä matsia ja juomaan muutama tuoppi. No mutta takaisin siihen omaan päivään. Aamiainen saatiin syödyksi ja ihmeempiä suunnitelmia ei päivälle ollut, siispä rantsulle köllöttämään. Rannalta pois lähtiessa tuli koitettua paraglidingia ja ihan hauska, joskin kovin lyhytkestoinen huvi se oli. Illalla kolonialistipäivän kruunasi vielä brittiraflassa syödyt fish & chips.. Tuntui melko kummalliselta syödä sellaista ensimmäistä kertaa eläessään intian maaperällä ja samalla mieleen heräsi monenlaisia ajatuksia ihmsten motiiveista tulla lomalle intiaan saakka, vain juodakseen olutta ja maatakseen rannalla.. Äkkinäinen kun luulisi, että mikäli paikallinen kultturi ja ympäristö ei kiinnosta millään muotoa , olisi huomattavasti kustannus -ja muutenkin tehokkaampaa käydä makoilemassa siellä kaltaistensa joukossa..

Ai niin, oluenhintaindikaattori taisi olla sitten kuitenkin se tärkein syy matkustamiselle….

21.10.08 Goan osavaltio, Palolem

Paikallisbussilla lähdettiin aamusta etsimään seuraavaa etappiamme, Palolem Piitsiä. Matka kesti n.2tuntia ja välille osui yksi vaihto, kokonaiskustannus matkalle melko maltillinen 70rs. Taas oli kovin erillaista kyytiä bussissa, nyt oli se himoittu ikkunapaikka ja maisema muuttui metsäisemmäksi ja mäkisemmäksi.. Kevytmuotoista serpenttiiniä ylös ja alas linjurilla liitäessä oli  helppo hymyillä, vaikka vastaantulijoita silloin tällöin näkyikin.  Kuljettajalle tuntui olevan tärkeää pysyä aikataulua tai jopa päästä sen edelle. Autosta ja kaistasta otettiin irti kaikki mikä oli saatavissa. Näennäisesti turvallisen matkan päätepiste löytyi ja alkoi guesthousen haku. Varsinaista etiäistä tai varausta ei ollut, ainoana tietona vain ,että Palolemissa pitäisi olla melko paljon varaa mistä valita, beach bungaloveista ihan hotelleihin asti. No, siinä sitten sitä tarjontaa tutkailtiin n. 1,5h, juostiin  yhden jos toisenkin sisäänhuutajan perässä katsomaan mitä juuri hänellä olisi tarjolla.

Alkuun löytyi  rannan välittömästä läheisyydestä vaaleapunaiseksi maalattu, jokseenkin askeettinen bungalovikylä.. Pyynti kopille vuorokaudelta oli 600rs ja se tuntui Anjunan ja Colvan guesthousien ,siis ihan oikeiden talojen 450rs jälkeen kovin tyyriltä. Siispä uutta putkeen. Pari guesthousehuonetta käytiin tarkastamassa, mutta himpun aikasemmasta viisastuneena ne jätettiin väliin, lähinnä ulko-oven välittömässä läheisydessä kulkevan päätien ja vessan puutteellisten ikkuinoiden /hyönteisverkkojen takia..Lopulta hortoiltuamme aikamme, löytyi  löytyi hieman kauempana rannasta ja muusta Guestahouse Pritam, joka oli kokolailla tarpeet täyttävä. 450rs/vrk (150rs tingittiin) sisälsi jopa oman väriteeveen!

No loppu päivä meni kokolailla taas lepäillen ja loikoillen. Illastamassa käytiin ja samalla tuli todettua, että ensimmäinen voimakas kulttuurishokki oli lähempänä kuin arvasikaan. Se ei johtunut millään muotoa paikallisesta väestöstä tai muusta sellasesta, vaan pikemminkin siitä, kuinka turismi voi pilata sen paikallisen. Lähtieässä oli tahtomattaankin luonut jonkinlaisia ennakko-odotuksia ja mielikuvia. Nyt ne rapisivat ja murtuivat kerralla. Palolemin rantaa astellessa mietti, miltä se olisi saattanut näyttää ilman noita vaaleanpunaisia ja sähkönsinisiä vaneribungaloveja ja muita beach-hutteja, tai iman sitä satapäisenä laumana makoilevaa ” travellerien röykkiötä”.. Samalla alkoi miettiä melko syvästi myös millä tapaa itse eroaa tuosta massasta, joka näitä rantoja tänä päivänä asuttaa. – Ainakaan en ollut tullut näyttäytymään, tai etsimään travelleriskeneä vartavasten Goalta. Vaikka asiaa ajattelin miltä kannalta, alkoi tuntua siltä, että norsunluutorni heiluu ja oma matkustaminen on jollain tapaa yhtä naiivia kuin kaikkien muidenkin. Se piti vaan sulattaa.

23.10.08 Goan osavaltio, Palolem

Koko eilisilta ja tämä  aamu saatiin sadetta ja ukkosta. Ilman tyynnyttyä tuntui melko pakolliselta lähteä etsimään travellerigheton ulkopuoleista elämää, siispä alle vuokraskootteri ja tien päälle. Päivä meni mukavasti kierrellessä ja maisemia katsellessa. Löytyi mukava ja rauhallinen ranta jonne saattiin hammocit palmujen väliin. Aika kului kuin siivillä ja illasta alustettiinkin sitten jo seuraavaa siirtymää.  Käytiin varaamassa paikat sleeperbussin, suuntana Hampi ja Karnatakan osavaltio. Palaillessa löytyi huoneen oven edestä kutkuttavia luonnon antimia. Melko hulvattoman kokoinen, n.12cm hepokatti oli linnoittautunut oven eteen iltamärissä ja halusi selvästi sisälle huoneeseen. Naispuoleisen matkakumppanin riemunkiljahdukset kuultuaan saapui majatalon isäntä kuitenkin pelastamaan meidät ja tilanne raukesi..

25.10.08 Karnatakan osavaltio, Hampi

Bussimatka oli jokseenkin mielenkiintoinen ja avartava kokemus.
- Matkakumppanin pahoinvointi,
- tehokkasti reitetty intialainen “valtatie”,
- yliväsyneet pikkulapset, jotka osoittivat mieltään kuoppaisesta tiestä ja unentarpeestaan,
-  yhdistettynä bussiin joka näytti kokemattoman silmään räjähdysalttiilta.

Nyt alkoi olla sitä matkustamisen meininkiä! Loppujen lopuksi kyyti Hampiin saatiin kuitenkin ilman suurempia vastoinkäymisiä. Aamuauringon noustessa ja ensisäteitään luodessaan, siinä laverilla makoillessa oli melkoisen mukava katsella maisemaa, joka oli kuin toiselta planeetalta. Avaa punaista autiomaata, muutama puu tai pensas siellä täällä. Valtavia irtolohkareita kaikkialla, kuin taivaasta ripoteltuina. Kaikesta väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta tällaista maisemaa katsellessa mieli tyyntyi ja tuli taas sellainen olo ,että tiesi miksi reissuun tuli lähdettyä.  Pikkuhiljaa saavuimme sitten sinne määränpäähän ja alkoi taas se guesthousen haku. Tällä kertaa operaatio oli melko kivuton, bussista noustuamme löytyi oitis riksakuski ,joka opasti meidät kylän laidalla virtaavan joen rantaan, katsomaan paria ensimmäistä yöpymisvaihtoehtoa. Ne molemmat olivat varsin kelvollisia ja vastatusten, joten aikaa ei mennyt ravatessa ja yöpaikka  Guesthouse Sureshista saatiin miltei liiankin helposti.

26.10.08  Karnatakan osavaltio, Hampi

Goaan verrattuna ilmasto oli kovin erillainen, luonnollisestikkin, kun oltiin jo enemmän sisämaan puolella. Illat ja yöt tuntuivat mukavan viileiltä, välillä jopa  kylmiltäkin, kun taas keskipäivän paahde oli huomattavasti kuivempi ja voimakkaampi.  Mutta huomenta, eli päivään..

Aamukahvit ja pikkupurtavat maiskuteltiin guesthousen katolla ja samoin tein lähdettiin riksakuskin kanssa kiertelmään Hampin virallisia nähtävyyksiä, Unescon
maailmanperintökohteinakin tiedettyjä Vijayanagaran valtakunnan temppelialueita. Päivä kului leppoisasti ja nähtävää riitti helposti koko päivälle. Temppelien rauniota tuntui olevan miltei loputtomasti ja tuo jo aamuyön tunteina ihasteltu maisema jatkui silmän kantamattomiin. Illalla hieman ennen auringonlaskua kiipesimme vielä vuoren laelle toiminnassa olevaan Ganesh-temppeliin. Siellä vuoren laella, shadhujen ympäröimäna auringonlaskua tuijottaen se matkustamisen mielekkyys oli entistä helpommin käsinkosketeltavaa. Valokuvauksen harrastajan valtasi niin harras tunnelma, että ei tehnyt edes mieli ottaa kuvaa laskevasta auringosta.  Illalla palattuamme majapaikkaan menimme vielä chaille kattoraflaamme. Tuli turistua jokunen hetki paikan omistajan kanssa kaikesta yleismaailmallisesta ja ah, niin rakkaasta kotimaasta. Siitä sitten pikku hiljaa taas unille, uutta päivää odottaen.

27.10.08  Karnatakan osavaltio, Hampi

Aamulla tuli herättyä vaihteeksi kellon sointiin, eilispäivänä kun oli saatu vihiä joen rannassa pesulla käyvästä temppelinorsusta. Joen rantaan ghateille oli saapunut myös paljon ihmisiä aamupyykeille ja pesuilleen. Myös muutama aktiivinen tarrakauppias löytyi tällä värityksellä ,jonka allekirjottanut omaa.. Hetken kuluttua norsu saapui ja laskeutui pesuportaita alas joen rantaan. Kovin mielellään se pötkäthi kyljelleen jokeen pestäväksi.

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus käydä katselemassa vielä muutamaa temppeliä, mutta jottei aikataulu muodostuisi liian hektiseksi, päätettiin se jättää väliin ja aloitettiin valmistautuminen sleeperbussiretkeen, tälläkin kertaa suuntana edelleen etelä, tarkemmin Mangalore. Viiden aikaan iltapäivällä pakattiin romppeet bussiin ja 12h rupeama oli alkanut.

29.10.08 Keralan osavaltio, Kannur

Matka jatkui Kannuriin melko pikaisella aikatalutuksella, sillä Mangalore oli melko synkeä paikka, ainakin loman viettämiseen. Bussi Mangaloreen saapui joskus aamukuuden paikkeilla ja siinä sitten vailla yöunia taas etsiskeltiin majapaikkaa, enää vaan ei ollut pieni kyläpahanen josta se piti löytää.. Petipaikka löytyi hetken taistelulla, mutta kustannukset suhteutettuna yleiseen viihtymiseen olivat tässä hotellin murjussa ja muissakin majoitusvaihtoehdoissa sen verran korkeat ,että  pienien unien jälkeen viisaimmaksi vaihtoehdoksi osottautui juna Keralan puolelle.

Junamatka Mangaloresta Kannuriin vei noin kolme tuntia ja jälleen riksakuskin avustuksella se  katto pään päälle löytyi.  Huone on yksi siisteimmistä tähän asti, eikä hintakaan ollut paha (300INR/vrk). Meiningissä olisi kuitenki etsiä paikka lähempänä rantaa, nyt kun alkaa jo pientä matkaväsymystäkin hetkittäin ilmetä. Olisi mukava laittaa se hammoc taas niiden palmujen väliin ja köllötellä pikkuressi pois.

Siispä toimeen, lähdettiin käymään Kannurin matkailuviranomaisten pakeilla ja voi jösses, nyt oltiin saavuttu sinne minne oli koko ajan ollut hoppu!

Noin kymmenen kilometrin päässä Kannurin keskusta meitä odotti jotain kokemisen arvoista. Matkapäiväkirjasta lainaten; “Himpun kallis, mutta muuten täyden kympin paikka.” Pranav Beach Resort. Sopivan kaukana hulinasta, mutta silti tarpeeksi lähellä sitä. Huonevaihtoehtoja oli miltei joka lähtöön, nyt kun ei varsinaisesti ollut sesonkikaan. Oli kahdeksan kulmaista taloa eli ettukettua,  Shilpa Bhangi Deluxe cottagea, tavallista guesthousehuonetta ja vaikka mitä, just name it!  Kaikkiin sisältyi suodatettu vesi, aamiainen , lounas, päivällinen ja iltapala + chaita ja snackiä sen minkä napa veti. Rannalle matkaa.. No.. Kun majatalon pihaportista astui ulos, niin siinä se huuti tyhjyyttään.

Miltei loistavinta koko hommassa oli se , ettei asukkaita henkilökunnan lisäksi ollut kuin yksi pariskunta, jonka kanssa toimeen tuli hyvin heti ensi näkemästä lähtien. Omistajan kanssa käytyjen keskustelujen ja matkakassan laskennan jälkeen päästiin yheisymmärrykseen siitä, ettei offseasonilla kannattanut ottaa tavallista huonetta, vaan majoittuminen tapahtui ettukettuun.  Ennen majapaikan vaihtoa käytiin Kannurin keskustassa viettämässä syntymäpäivää. Ohjelmaan kuului sirkus Geminiä  ja keralalaista teehuonetta. Illaksi sitten jumahtamaan Pranavin huomaan.

30.10.08 (1/3takana) Keralan osavaltio, Kannur

Aamupalalla tarjoiltiin kookoslettuja, kera pavuista ja linsseistä valmistetun kastikkeen. Lisäksi oli kahvia ja luonnollisesti myös chaita. Aamiaisen jälkeen pidettiin pyykkäystalkoot, vaikka pyykinpesukin olisi majoituksessa hintaan kuulunut. Päivemmällä jutusteltiin naapuripariskunnan kanssa, nainen oli kotoisin Slovakiasta ja mies Espanjasta. Heidän 3kk reissunsa oli kestänyt jo 2kk ja nähtynä oli pohjois-intian Delhi / New Delhi, Kullu,  Manali ja Varanasi. Keralan Cochi / Ernakulam, Munnar ja Trivandrum. Eritoten Kullu ja Manali olivat kuulemma näkemisen arvoisia paikkoja vuoristoisine maisemineen, mutta samantapaista viehätystä kuulemma oli löydettävissä myös Munnarista, Western-Ghattien vuoristosta.

Loppupäivä meni sitten tähän astisten kokemuksien jakamisen jälkeen uuden perässä hamuten, reittisuunnitelmaa hieroessa. Allekirjoittanutta olisi viehättänyt ajatus melko jyrkän täyskäännöksen tekemisestä ja suuntaamisesta pohjoiseen, mutta toisaalta. Munnar oli lähellä ja Keralan backwatereista oli kuullut jo niin paljon hyvää ,että päätettiin pitäytyä valitussa suunnassa, etelään, niin pitkälle kuin vaan jaksaa..

01.11.08 Keralan osavaltio, Kannur

Kolme yötä vierähtänyt Beach resortissa, eilisellä -ja tällä päivämäärällä käyty pyörimässä päivällä keskustassa ja illalla Arabianmeressä. Meininki on enimmäkseen , vain ja ainoastaan hyvä ja leppoisa.. Välillä kun jaksaa syödä ja kylkeään kääntää, varpaansa pestä kun rannalta tulee.. Majapaikan isännän kyydillä on päässyt kätevästi ja kustannustehokkaasti (pummilla) keskustaan ja toisinaan myös takaisin. Riksa takaisin “kämpille” maksaa sen 40-60rs, joten kovin hirmuisista investoinneista ei ole silloinkaan kyse, vaikka isäntä ei liikennöisikään.

04.11.08 Keralan osavaltio, Kannur

Mitään kovin draamattisia muutoksia ei vieläkään ole olemisessa ja olossa tapahtunut, kaikki hyvin siis. Päivällä käytiin tutustumassa intialaiseen virkamieskäytäntöön juna-asemalla. Lippuja oli tarkoitus ostaa Trivandrumin junaan, määränpäänä Ernakulam, mutta koska henkilöllisyystodistukset eivät olleet riittävät, mahdollisuus ostaa lippuja evättiin. Voinen kertoa että oli melko hikistä odotella tuotakin lausuntoa. Iltapäivällä otettiin uusi yritys ja nyt oli passitkin matkassa. Taas oli jonoa jonkin verran ja kun vuoro luukulle tuli, kävi lippujen lunastus silmän räpäyksessä, ilman vilaustakaan passista.

05.11.08 Keralan osavaltio, Kannur

Kello 14.30 -20.jotain. junassa matkalla Ernakulamiin. Liput tuli otettua AC3 -luokkaan, melko saman oloiset on vaunut kuin sleeperissäkin, erona ilmastointi ja se ettei AC:n ikkunat aukea. Lähtiessä asemalta huomattiin vielä että….  Pirkule, nyt jäi pyyhkeet. Viisi minuuttia ennen junan lähtöä, jo kun vaunussa istuttiin, saapui Pranavin setä meille pyyhkeitä tuomaan. Sitä ei osannut kiittää kyllä niin, niin kuin olisi halunnut, loppui yksinkertaisesti sanat kesken. En osaa kuvitella sellaista tilannetta  että olisin lähdössä esim: Tampereen rautatieasemalla kohti Rovaniemeä ja yhtä-äkkiä vaunuun pomppaa  Sokos-hotellin työntekijä tuomaan unohtamaani pyyhettä. Tämä samainen työntekijä joka minut hetki sitten, miltei kädestä pitäen opasti asemalle ja oikeaan junaan…

No, rautatie alla kolkahteli ja matkan teko tuntui kumman tasaiselta bussiin jo tottuneena. Illansuussa saavututtiin Ernakulamiin, Ernakulam Junctionin asemalle ja vaikka matkalla muutamat samosat oli syönytkin alkoi nälkä jo kurnia. Tällä kertaa priorisoinnissa majoituksen edelle meni ruoka ja juna-aseman läheltä löytyi ihan oikea Pizza Hut. Reppu selässä saapuvia, himpun rähjäisiä matkalaisia katsottiin ehkä aavistuksen pitkin nenänvartta, mutta apetta kuitenkin saatiin. Pitserian lähistöltä koitettiin syönnin päälle etsiä majapaikkaa hetki jalkaisin , mutta muutaman vesiperän jälkeen turvauduttiin tavalliseen kaavaan. Kyllä ne riksakuskit kaupunkinsa aina reppureissaajaa paremmin tuntee. Silaile Guesthousessa vapaita huoneita ei ollut kuin yksi ja se oli viidennestä, samalla ylimmästä kerroksesta taloa. Koko päivän auringonsäteitä itseensä imeskellyt betonielementti huokui lämpöä läpi  yli yön ja meno oli kuin kuumimmassa pätsissä, onneksemme suihkusta ei saanut lämmintä vettä… Yö unet jäivät hyvin vähälle, tällä kertaa kuumuudesta johtuen.

07.11.08 Keralan osavaltio, Ernakulam/ Cochi

Hostelli on edelleen sellainen pätsi, että himpun parempi AC-huone alkaa olla vakavan harkinnan alla. Päivä meni kuitenkin onneksi hostellin ulkopuolella, kettuvalamilla backwatereja risteillen. Kahdeksan tunnin retki piti sisällään edestakaisen kuljetuksen lähtöpaikalle,perinteisen Keralalaisen lounaan ja paljon nähtävää. Melko paljon oli erillaisia lintuja. Kuningaskalastajia useine alalajeineen, rusko-,harmaa – ja lehmähaikaroita, bramiinihaukkoja ja sen sellaista. Hintaa Cochin saarelta ostetulle päiväretkelle tuli 550rs per napa, joten jos tuntuu ettei halua viikkoa seilata backwatereilla omaa houseboattia asuttaen ,niin tämä on melko oiva light-versio aiheesta..

09.11.08 Keralan osavaltio, Ernakulam/ Cochi

Nyt ei enää pätsi kuumota, vaan ollaan palattu jääkaudelle. AC-huone löytyi ja siitä johtuen retkikunta on maannut flunssaisena ja pientä kuumetta potien sängyn pohjalla
satelliittikanavia selaten. Onneksi alakerrassa on rafla, josta saa ruokaa huoneisiin huonepalvelun kautta ja Pizza Huttikin pystyy kotiinkuljetuksiin. Töllöttimen seuraamisen lisäksi on hiottu reittisuunnitelmaa tarkemmaksi.. Seuraava pit stop lienee Munnarissa…

12.11.08 Keralan osavaltio, Ernakulam/ Cochi

Pikku hiljaa alkaa olla nähtävissä tervehtymisen merkkejä. Välillä on kierrelty kaupungilla ja muutamaan otteeseen piipahdettu lautalla myös tuolla Cochin saaren puolella. Hotellia vastaapäätä tuli käytyä myös kameraliikeessä kyselemässä optiikkaa, mutta oli vahvasti vääräuskoisten liike. Pelkkää Nikkoria ja Nikonia hyllyt väärällään. Kaikki Canon ja siihen käypä pelkästään tilaamalla. Ei väkisin…

Ernakulam vaikuttaa pikaisesti tarkasteltuna mukavan kokoiselta kaupungilta ja keskustan alue on melko selkeä liikkumisen kannalta. Kun vaan tietää missä suunnassa on M.G.( Mahatma Gandhi)Road, ei eksymisestä ole vaaraa.. Paljon on länsimaisien vaate- ja muiden ketjujen liikkeitä, levykauppoja , nettikahviloita, ravintoloita ja muuta. Mitään em. ei kuitenkaan liikaa, sitä aitoa intiaakin on tarpeeksi seassa.

13.11.08 Keralan osavaltio, Ernakulam/ Cochi

Aamiainen Indian Coffee Housilla oli kuin pala taivasta. Tällaista kahvia ei saa muualta, ellei kahvilasta osta puruja itselleen.. Aamiaisen jälkeen sovittiin kiertoajelu Cochin puolelle sightseeingille, mutta tämä koukaus oli se kuuluisa paska. Nyt löytyi ensimmäistä kertaa se madventuressin Rikun ja Tunnan mainostama riivajariksakuski. Siitä lähtien kun kyytiin oli päässyt alkoi läpi paistaa sellanen ovela kettu. Hinnasta ei saatu sovintoa aikaan, mikä lienee kardinaalimunausten perus erheistä ensimmäinen. Kiertoajelulle osui kuin osuikin muutama kirkko ja sen tyyppinen, jota saattoi nähtävyydeksi kutsuakkin, mutta pääosin reitti koostui hintatasonsa tietävistä käsityöliikeistä, silkki -ja korukauppiaista.. Kuski kun saa proviision jokaiselta liikkeeltä ,niin ei liene ihme että liikkeitä riitti..  Yksi parisängyn päiväpeite siltä retkeltä mukaan tarttui.. Kovan tinkimisen jälkeen.

15.11.08 (matkan puoliväli) Keralan osavaltio, Munnar

Paikallisbussin lähtö Ernakulamista klo. 0600 ja taivalta edessä neljän ja puolen tunnin verran.Asemalle lähdettiin hotellilta jo edellisiltana sovitulla riksalla ja kaupunki näytti matkaajalle uusia kasvojaan. Aamusta kadut olivat rauhallisia ja suurin osa hulinasta poissa. Viileää. Tuntui kun uni olisi jatkunut, vaikka valveilla olikin. Linja-autoasemalla pääsi melko mukavasti kohtaamaan paikallista arkea ja elämää. Ennen bussin lähtöä ehdittiin kioskista ostaa kupit chaita kera vasta leivottujen samosoiden.

Bussi oli jälleen vahasti uudenlainen kokemus, vielä paljon sitä räjähdysaltista karsitumpi ja varmasti myös vanhempi. Tälle miljoona kilometriä ei liennyt vielä muuta kuin alkutaival. Ikkuinoita paikkallisliikenteen autoissa ei ollut kuin tuuli -ja takalasin verran. Sivuikkunoina toimivat vahakankaiset “haitarit”. Penkit olivat n.185 senttiselle melko ahtaat ja länsimaalaiseen tottuneelle kovat, vailla minkaanlaista pehmustetta. Hiljalleen bussi siitä lähti yskimään kohti Munnarin kylää ja nousua 1500 metriin. Maisemat puolivälin jälkeen olivat mykistävän kauniita. Ensin vanhaa ja vahvaa, korkeakasvuista trooppista metsää, korkeammalle mentäessä karut ja paljaat vuoren huiput alkoivat vilahdella puiden latvojen yläpuolella. Lähempänä Munnarin kylää metsä vaihtui valtaviin teeviljelmiin ,jotka jatkuivat rinteiltä aina laaksojen pohjalle saakka, silmän kantamattomiin.. Jokia ja vapaana virtaavia koskia siellä täällä, eikä asutusta missään. Tie teki serpenttiiniä ja tuntui kuin aamuinen uni olisi jälleen jatkunut.

Munnariin saavuttuamme, etsimme jälleen majapaikkaa ja tällä kertaa se löytyi ensi yrittämällä. J.J.Gottages sijaitsi kylän laitamilla päätien varressa. Huoneessa oli koko reissun aikana ensimmäistä kertaa lämpimän veden lisäksi myös nestekaasulämmittimestä saatava kuuma vesi.  Ihmetykseksemme sänkyyn oli kannettu lakanoiden lisäksi myös paksuja villahuopia ja ensimmäisen yön jälkeen ihmetys oli tiessään. Tuhannessaviidessäsadassa yöt olivat melko vilpoisia.

18.11.08  Keralan osavaltio, Munnar

Viimepäivät on menneet lähitienoota kierrellessä ja kuvatessa, maisemia riittää. Tälle päivälle ohjelmassa on retki Eravikulamin kansallispuistoon. ( http://www.eravikulam.org/ ) Puistossa majailee uhanalaisia vuorikauriita (, tarkemmin intiantari (Hemitragus hylocrius))  ja niitä maisemien ohella tuli jonkin verran kuvailtua. Enemmällä ajalla ja rahalla kansallispuistosta olisi voinut löytyä myös luonnonvaraisia leopardeja ja muitakin nisäkkäitä, mutta nyt näin. . Matkan varrelle osui myös ohimennen nähty etelä-intian korkein huippu.

Hieman tuskatuttavakin tilanne, käsillä olisi trekkausvaihtoehtoja vaikka ja kuinka, mutta matkakassa sanoo ei.

-Varma tapa viisastua on kantapään kautta.

-Varma tapa ylläpitää matkakuumetta on käydä melkein jossakin.

20.11.08 Keralan osavaltio,Kumily/ Thekkady

Saavuttiin kylälle kahden kieppeissä iltapäivästä. Bussimatka  paikallisliikenteen autolla vuoristossa otti viisi tuntia, vaikka matkaa kilometreissä ei ollutkaan 106 enempää. Mietityttää lähinnä että kauanko matka olisi ottanut, jos alla olisi ollut bränikkä AC-Volvo. Niitäkin kun tiellä paljon näkyi.  Hauskinta  tilanteessa lienee ,että paikallisbussikuskit olivat ilmeisesti vapaampia rajoituksista ja ohittelivat serpentiinillä noita volvoja solkenaan. Viiden tunnin rupeama oli jälleen niitä värikkäitä juttuja, matkakumppani kärsi voimaakkaasta pahoinvoinnista ja yksi peräänajo onnistui tuolta “Sainzilta” joka autoamme kuljetti. Itsellä tunnelma koko matkan ajan oli lähinnä väsynyt ja hilpeä. 22kiloinen rinkkani ei mahtunut matkatavaralokeroon, joten se meni näppärästi miltei koko matkan sylissä. Toinen rinkka saatiin sullotuksi penkkivälimme jalkotilaan. Maisemat kuitenkin olivat jälleen niin kaunista katseltavaa, että valitus ja itkeskely oli nieltävissä.

Majapaikkaan oli alustava bookkaus jo Munnarista käsin ja paikallinen matkanjärjestäjä oli bussia vastassa ja opasti meidän Guest House Spice Villaan( 400rs/vrk).  Hetken lepäilyn jälkeen käytiin kävelyllä ja katselemassa lähikortteleita. Noin puolen  kilometrin päässä oli italialaisomisteinen Guesthouse/ravintola – Chrissies Cafe, jossa kävimme syömässä hyvää, mitei loistavaa pastaa.

21.11.08  Keralan osavaltio,Kumily/ Thekkady

Sataa. Sataa. Sataa. Oikeastaan se sopi tähän väliin melko mukavasti, kun aikeissa ei ole lähteä vaeltelemaan sen kummemmin Thekkadyn kansallispuistoon. Lintuja saa kuvattua ajanvietteenä omalta parvekkeeltakin. Tuliperätikka pyöri talon edustalla alituiseen, mutta sateisen kelin ja varjostavan puuston vuoksi kuvien ,hyvistä kuvista puhumattakaan ottaminen oli melko hankalaa..Myös 400D:n kenno  ja piemeä 70-suttusigma asettivat omat rajoitteensa.

Iltapäivällä, kun sade sitten taukosi lähdettiin käymään veneretkellä Thekkadyn kansallispuistossa. Keskellä puistoa on kookas tekojärvi, josta käsin paikallisten eläinten tarkkailu kävi melko helposti. Näkyi Varaaneja, metsäkauriita,villisikoja, vesipuhveleita ja merimetsoja, muutama king fisheri siellä täällä.

Tässäkin kansallispuistossa ajalla ja rahalla olisi ollut mahdollista päästä näkemään paikallisia suurpetoja, kissoja lähinnä. Tällä kertaa kassavaje ei niin suuresti edes ketuttanut, kun keli oli mitä oli.

Retken jälkeen käytiin syömässä Keralan perinteistä banaaninlehdeltä ja ihan paljain käsin. Illallisella turvauduttiin jälleen Crissis Cafeen menun antimiin. Suunnitelmissa olisi aloittaa huomenna syöksylaskunomainen matka alas western-ghatseilta kohti seuraava etappia, Kottayamia.

22.11.08 Keralan osavaltio,Kumily/ Thekkady

Aina ei käy ,niin kuin on suunniteltu. Yleislakko 40km säteellä estää matkan jatkamisen tyystin, joten vielä on ainakin päivä aikaa jututtaa naapurissa asuvaa belgialaisrouvaa ja kuvata toisella kädellä sitä tuliperätikkaa. Paljon sai taas uusia näkemyksiä ja matkavinkkejä naapurilta, hänelle tämä oli viidestoista kerta intiassa..

23.11.08 Keralan osavaltio,Kumarakom

Tultiin lakon loputtua paikallisbussilla se ennalta arvattu syösylasku Kottayamiin ja sieltä riksalla Kumarakomiin, lähemmäs Bird Sanctuarya. Tällaiseksi perämetsäksi hintataso on järkyttävän korkea, non-ac huoneista huudetaan 1600rs yöltä. Toki lähellä on Alleppey ja Kottayamkin taitaa olla melko kovasti turistien suosiossa backwatereidensa johdosta. Etsintöjä jatkamalla löydettiin kuitenkin kohtalainen huone yhdeksi yöksi kuudella sadalla. Kalliimmissa huoneissa oli paljon kamalempia ja yhdestä löytyi kesken huone-esittelyn vessaa asuttanut hämähäkki. Eikä ollut lukki tämä, vaan joku kämmenen kokoinen musta paskiainen. Ei otettu sitä huonetta.

24.11.08 Keralan osavaltio, Kumarakom

Aamulla herättiin kellon soidessa vähän ennen seitsemää ja tepasteltiin puolisen kilometriä kylän keskustaan. Riksaa ei muualta löytynyt, keskellä backwatereja olisi ollut luultavasti helpompi saada kyyti joltain paikalliselta veneilijältä.  Riksalla lintupuiston porteille ja sieltä löytyi helposti opas/meloja, jonka kanssa chaiden jälkeen lähdettiin katselemaan backwaterejen linnustoa.

Miltei lintuja enemmän huomiota kiinnitti valtaviin kettuvalameihin/ houseboatteihin, joita joen varressa oli kymmenittäin, jollei sadoittain. Löytyi jos jonkin
kokoista talovenhoa, perus yksiöstä aina ilmastoituihin neljä huoneisiin jättiläisiin.. Kaikki käsin tehtyä, puusta veistettyä. Komeita veneitä. Lintujakin näkyi, muutamia ruskohaikaroita, perinteisinä joka paikan lintuina muutaman sorttisia kuningaskalastajia ja bramiinihaukkoja. Sadetta, harmaata ja vastavaloa, ei kuvia mutta rikas kokemus.

Puolestä päivästä aina ilta seitsemään jatkettiin matkantekoa paikallisbussilla Kottayam – Kottarakara – vaihto – Kottarakara – Kollam – vaihto taxiin – Varkala.. Nyt alkoi
paikallisbussimatkustus näyttäytyä kovin toisessa valossa, täpötäydet bussit ja melko tylsät maisemat. Istumalihakset huusivat hoosiannaa, vaikka toisaalta oli iloinen että oli edes saanut sen istumapaikan. Sama seitsentuntinen rinkan kanssa seisten siinä samassa bussissa..Could be fatal..

Yski fataalimpi tilanne kyllä nähtiinkin bussista. Paikallinen oli losottanut Honda Herollaan, paikalliseen tapaan ilman kypärää vastaantulevan paikallisbussin nokkaan.. Siitä kaverista ei siinä kadun pinnassa ollut jäljellä enää juuri niitä rippeitäkään.
No, myö päästiin kuitenkin jokseenkin ehjinä sinne Varkalaan. Yöpaikka löytyi ja uni maittoi.

26.11.08 Keralan osavaltio, Varkala( Mumbain pommi-isku)

Silver Estaten psykedeeliset ja neonsävyiset, pinkit seinät olivat liikaa ja paikan vaihto oli akuutisti edessä. Hyvin paljon kuitenkin helpotti , kun ei tarvinnut kantaa kaikkea irtainta mukana seuraavaa huonetta etsiessä, vaan paikkoja saattoi katsella rauhassa. Varkalassa tarjonta huoneiden suhteen oli hyvä , löytyi jos jonkinlaista.  Ehkä noin kuudennella yrittämällä löytyi läheltä rantaa hostellin ja hotellin välimalli, jossa itse huone oli tavallinen ja ahdas, mutta 20 neliöinen katettu parveke, paksuine betonipylväineen loistavinta luksusta. Vapaa-ajan suunnittelu loppui kuin seinään, hammocit parvekkeelle ja elpymään.

Varkala tuntui Munnarin ja eritoten Kumilyn jälkeen melko vahvasti turistirysältä. Rafloja oli paljon, kuin myös kanssaseikkailijoita. Enimmäkseen jenkkejä, brittejä ja italialaisia.

28.11 Keralan osavaltio, Varkala

Kaksi virolaista pamahti eilen huonenaapureiksi, huomattiin kun alkoi kuulua niin tutun kuuloista kälätystä parvekkeelta. Ei ole ennen tätä tapausta reissussa juuri Eestikeeltä kuullunut.Päivällä käytiin turistina ottamassa pari tuntia väriä rannalla.

Allekirjoittaneen yli kahden kuukauden mittainen tupakkalakko katkesi.  Kun kuuli mitä Mumbain Taj Mahal Hotellilla oli tapahtunut ja sen jälkeen, että pommi-iskuja oli ollut muuallakin Mumbaissa.. Sitä iski jonkinlainen säikähdys, siinä sitten ihan iltaa istuaksemme korkkasimme muutaman lagerin ja pienessä sievässähän suomalaiset on perinteisesti ratkaisuja tehneet. Hermosavut ja sitä varten piti kartonki ostaa Camelia.. Ei näin.  Mumbain pommit vetivät minut ja monet muut silminnähden alavireeseen ja erityistä kuumotusta aiheutti kai sekin, että oli määrä lentää takasin kotiin Mumbain kautta.  Sähköpostilla asiasta tuli finnairia lähestyttyä, josko lennon olisi voinut saada kotiin Goan kautta, mutta eipä se natsannut.. Ei kai tässä auta taas muuta kuin sulatella ja koittaa oleilla, ottaa irti päivistä se mikä on irti otettavissa.

05.12.08 Keralan osavaltio,Varkala

Heräiltiin ajoissa ja hipsittiin aamiaiselle kantapaikkaan rannalle. Pakkailtiin hiljalleen kamppeet ja romppeet kasaan. Lähdettiin taksilla Kollamiin. Aiemmin jo Varkalasta käsin oltiin varattu sleeperbussi Bangaloreen agenttifirmaa käyttäen ja samaisen firman Kollamin toimisto löytyi taksikuskin paikallistuntemuksella melko vaivatta. Tästä alkoi sitten säätö ja ruinaaminen. Bussi ei lähtenytkään, kuten meille aiemmin ilmoitettiin, tämän toimiston edestä vaan meillä oli jo pikku kiire kaupungin toiselle laidalle. Riksa alle ja matkanjärjestäjä kertomaan tietä. Saavuttuamme tälle “oikealle toimistolle” alkoi operaatio jo kertaalleen kirjoiteun paikkalipun uudelleen kirjoittamisella. Ja kas, ihan eri paikat, täyteen bussiin. Kummastus taitaa olla aika lievä ilmaus. Sitten se pikkukiire vaihtui odotteluksi  muslimikorttelissa, siinä ehti kertailla viime viikon tapahtumia muutamaan otteeseen mielessään.   Viimein Ganesh-bussi saapui ja matka saattoi alkaa.. Alkumatka meni itseasissa ihan mukavasti, mutta kahden tunnin jälkeen Ernakulamissa autoon nousi keski-ikäinen paikallinen pariskunta, ja kas vaan taas. Heille oli bookattu samat paikat joilla olimme. No, lipuntarkastaja siinä sitten kävi miekkosen kanssa kovaäänistä keskustelua nukkuvia puolilllaan olevan bussin käytävällä ja arpajaisten lopputulemana oli, että meidän olisi kuulunut olla semisleeper, eli istuma puolella. Makuupaikat meni muille. Istumapaikkojen valoisia puolia, ehti siinä sitten etsiskellä sen seuraavat 14h. Kaiken muun hyvän päälle, matkakumppanille osui kirppujen miehittämä jakkara ja siitä kova ihottuma ja kutina.

06.12.08 Karnatakan osavaltio, Bangalore

Melko sykehtiväksi metropoliksi voisi tätä Karnatakan pääkaupunkiakin Mumbain rinnalla nimittää..

Laiskana Wikipediaa lainaten;”  Kaupunki on Intian kolmanneksi suurin (5 104 047 asukasta, 2006) ja viidenneksi suurin metropolialue (6 158 677 asukasta, 2006). Bangaloren 47,2 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruinen talous tekee siitä tärkeän talouden keskuksen Intiassa. Vuonna 2001 Bangaloren osuus USD 3,7 miljardia ulkomaisista suorista sijoituksista Intiassa oli kolmanneksi korkein intialaisista kaupungeista. Bangalore on pääkonttori usealle raskasteollisuudelle kuten Hindustan Aeronautics Limited (HAL), National Aerospace Laboratories (NAL), Bharat Heavy Electricals Limited (BHEL), Bharat Earth Movers Limited (BEML) ja Hindustan Machine Tools (HMT). Bangalorea sanotaan Intian Piilaaksoksi suuren informaatioteknologian keskittymän vuoksi. Bangaloren IT teollisuus on jaettu kolmeen “klusteriin” – Software Technology Parks of India, Bangalore (STPI); International Technology Park Ltd. (ITPL) ja Electronics City.

Bioteknologia on nopeasti kasvava ala kaupungissa. Bangaloreen kuuluu vähintään 97 noin 240:stä bioteknologian yrityksestä Intiassa. Biocon, jonka pääkonttori on Bangaloressa, on maan johtava bioteknologiayritys ja sijoittuu 16. maailmassa tulojen suhteen. Bangalore Stock Exchange on suurin pörssi Etelä-Intiassa.”

No se siitä nippelitiedosta, takaisin matkaa tekevän päivään. Majapaikkaa etsiskeltiin jälleen riksavetoisesti ja toisella yrittämällä löytyi hyvä, mutta selkeästi reissun kallein ja toinen oikea hotellihuone . Monenlaisia huoneita asuttaneena tuntui luksukselta. Oli flattitelkkarista omiin diskovaloihin. Jenkkisänky. Biljaridipöytä kerroksen aulassa, sähkölukko huoneen ovessa ja ovivahti ala-aulassa. Nettiin pääsi hotellin omilla koneilla ja ravintola palveli alakerrassa. Hetkosen sitä kaikkea upeaa ja uutta jaksoi äimistellä, kunnes nukahti sinne pehmoiseen petiin. Päivä meni nukkuessa ja illalla heräillessä nälkä oli taas päässyt yllättämään. Ajeltiin riksalla läpi pakokaasun peittämien katujen ydinkeskustan M.G. Roadille ja syötiin KFC:ssä vegebugerit. Naudanlihapihvit valikoimasta puuttui, jostain kummasta syystä.

07.12.08 Karnatakan osavaltio, Bangalore

Aamiainen nautittiin vuoteessa ja edettiin päivän kierrokselle. Ensimmäisenä ajettiin riksakyydilla Lalbagh Botanical Gardeniin.Se on noin neliökilometrin suuruinen puisto, aivan Bangaloren keskustan tuntumassa. Kaunis paikka, ei kai siinä sen kummempia. Paljon komeita ja vanhoja puita, kukkaistutuksia, kalalampia, lintuja ja muuta sellaista. Myös yksi n. 1.5metrinen myrkkykärmes löytyi katukiveykseltä päivää paistattelemasta. Kuvailtiin ja kierreltiin. Labaghista jatkettiin tekniseen museoon ja sieltä Goverment Aquariumiin.  Akvaariokalojen katsastuksen jälkeen valuttiin vielä sinne keskustan ytimeen kiertelemään M.G.Roadin kauppoja ja putiikkeja. Sitten syötiin ainakin allekirjoittaneelle raskauttava ähky, länsimaista roskaruokaa  Mc Donald’sissa ja Pizza Hut:issa.. Kevyt ylilyönti kyllä sattui todellakin siinä ruokailussa, mäkkärin burgermealin jälkeen kun jäi vielä nälkä… Samalla selvisi kyllä myös se, miksi Bangaloren keskiluokkaiset näyttävät muihin intialaisiin verratessa pyöreiltä.

08.12.08 Karnatakan osavaltio, Bangalore

Syötiin tukeva aamiainen hotellilla, sängyssä tietenkin kun siihen mahdollisuus annettiin. Tämän päivän kierroksella oli luvassa, kaupunginlaidalla sijaitseva safaripuisto ja eläintarha, sekä jatkoyhteyden hankkiminen Goalle.. Siispä kohti uutta.

Edellisenä iltana sovittu riksa odotteli jo hotellin pihamalla, kun ulko-ovesta pihalle tepasteltiin ja liikkeelle lähdettiin turhia hidastelematta. Hidastelu kyllä alkoi miltei heti liikkeelle päästyämme. Lähtö osui juuri pahimman maanantaiaamun ruuhkan ajalle ja jonoa riitti joka suuntaan. 25kilometrin matkaan aikaa kului noin tunti. Riksan takapenkillä aika kuitenkin kului lepposasti äimistellessä ja heittolaukauksia ampuen. Välillä koitin pannailla rinnalla ajavia ja välillä taas pysäyttää vauhdista kadunvarren moskeijjaa.. Perille päästiin ja liput safarikierrokselle käytiin lunastamassa.  Kierros puistossa tehtiin korkeamaavaraisella pikkubussilla, siirtyen tuplaporttien läpi aitauksesta aina seuraavaan. Puistossa oli Sambar-kauriita, karhuja, vesipuhveleita, sirkusista pelastettuja tiikereitä ja muutamia leijoniakin. Tiikerin kohtaaminen oli kyllä melko mukava ja hiljentävä kokemus, vaikka välissä auton paksu lasi ja kalterit olivatkin. Siinä ne tassuttelivat parin metrin päässä nuuskien kuin ei mitään.. Safarikierroksen jälkeen auto ajoi eläintarhan portille ja siellä kierrellessä meni muutama tunti, kuvaillessa ja ihmetellessä jos jonkin sorttisia eläimiä.. Bangaloren eläintarha tuntui Mumbain miltei vastaavan jälkeen melko paljon inhimillisemmältä, tarpeeksi paljon sivussa liikenteen pahimmalta pölyltä. Suuri osa tarhoista oli paremmin hoidettuja ja kookkampia.Eläintarhan ja safarin jälkeen palattiin keskustaan ja varattiin liput Paolo Travellssin kojusta seuraavan illan Goan bussiin. Iltapalaa käytiin syömässä SubWayllä ja siitä sitten nettikahvilan kautta unille.

09.12.08 Karnatakan osavaltio, Bangalore

Check out hotellilta oli jo 10.30am, joten herättiin ajoissa ja luovutettiin huone hiukan etuajassa. Kannettiin rinkat ja isoimmat matkatavarat respan seiffiin ja ajeltiin riksalla Lalbaghiin odottamaan ilta kahdeksaa.. Kierreltiin ja katseltiin puistoa, välillä jäätiin ihan istumaankin. Aikamme palloiltuamme mentiin katsomaan Tipu- sulttaanin palatsia ( http://en.wikipedia.org/wiki/Tippu_Sultan ) ja vanhan Mysoren valtakunnan linnan raunioita. Opaskin löydettiin perehdyttämään alueen historiaan, mutta ollakseni rehellinen ajatukset olivat jo sen verran Anjunassa, että suuri osa tietoiskusta meni ohi.. Muistin kuitenkin nyökkäillä ja yessitellä.Iltapäivällä mentiin vielä viimeistä kertaa M.G.Roadille ja aikaa tapettiin ostareita ja kauppoja kierrellen.  Hiljalleen siitä sitten taas riksaa alle ja sillä takaisin hotellille romppeita noutamaan.

Bussille mennessä meinasi toistua se Kollamin keissi, bussi ei lähtenytkään sen kojun edestä jolta liput ostettiin vaan pää riksan neljäntenä pyöränä saattiin sinkoilla läpi Bangaloren laitakaupungin kymmenen kilometrin päähän.. Saavuttiin oikeaan paikkaan n. 19.59 ja kun mentiin sitten kysymään että milloinka näillä lipuilla voi nousta bussiin, kuului vastaus; -” Don’t worrrry Baba, Dhis bus vil arraival hierr abaud denpiiem” No sehän meni niinkuin pitikin, kiireestä tuli kahden tunnin kahden tunnin odotus, mutta Bangaloren ilta oli sen verran viileä ,että iltaa katsellessa aika kului melko kivuitta.. Bussi saapui, kuin saapuikin vähän ennen ilta kymmentä ja paikat löytyivät miltei parhaasta kohdasta autoa, aivan takaosasta, Viereistä yläbunkkaa miehittivät parikymppiset Bangalorelaiskaverukset ja hiedän kanssa alkumatka tuli turistua kaikenlaista.. Loppumatkan sitten osasimmekin olla hiljaa, nukkuakku kun koitettiin ,mutta alapedin jenkkineidit eivät vaan tajunneet sitten millään. Nyt kun ensimmäistä kertaa olisi osannut nukkua bussissa kunnolla, oli koko bussin peräosa täynnä high-schoolbimboja kikattamassa..So cool, OH MY GOD!…..

10.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Pelle Miljoona!!! Huusin taksin takapenkiltä ja kuski säikähti niin että meinasi ajaa ojaan.. Siinä sitten meni hetki selitellessä mikä ja kuka Pelle ja miksi minä nyt yhtä-äkkiä tuollalailla mesoamaan. Bussi oli pudottanut meidät päätepisteeseensä Panajiin ja taksilla lähdettiin etsimään majapaikkaa, ensin Calancuten ja  Bagan kulmilta ja kun siellä tuntui sesonki jo kovasti olevan käynnissä, päätettiin turvautua jo hyväksi havaittuun Anjunan (  http://realadventures.com/listings/1154106_Silver-Moon-Guest-House ) Silver Mooniin. Sielläpä meidät otettiin avoisylein vastaan, oli mukava nahdä aina yhtä sydämmellinen omistajapariskunta Maria ja John  jälleen.Myös SilverMoonissa väkeä oli enemmän kuin lokakuussa ja huoneiden hinnat olivat himpun nousseet, pitänee katsella jos lähitienoolla olisi jotain muutakin.

11.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Vuokrattiin Johnilta skootteri ja lähdettiin kiertelemään Chaporaa, Vagatoria ja Little Vagatoria. Maisemat olivat lokakuuhun verratuna hiukan karumman näköisiä. Monsuunin jälkeinen vehreys oli kokolailla poissa ja pellot ja niityt olivat kuivaneet. Tiet pölisivät ennemmän ja sellaista muuta.  Chaporan kalasataman läheisyydessä olisi mukavan oloinen guesthouse(400rs/vrk), ruuanlaittomahdollisuudella ja hammoc-parvekkeella. Pitänee katsoa josko “muutetaan”. Illalla käytiin vielä syömässä “leffapaikassa”, Anjunan päätien varressa. Kyseinen paikka oli siitä mukavaa vaihtelua, että he pyörittivat joka ilta kaksi elokuvaa isolla kankaalla/videotykillä.

12.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Skootterilla huristeltiin jälleen.Nautittiin ajoviimasta, sekä maisemista ja kierreltiin pohjoisen Asvemissa, Arambolilla ja Morjimilla, mutta majapaikkaa viikoksi-puoleksitoista on vaikea saada. Suurin osa pohjoisen majapaikoista on vuokrataloja ja minimi vuokrasuhde on 1kk. Lokakuussa niin rauhalliset pohjoisen pitkät rannat oli nyt jo hiukan miehitetympiä, enimmäkseen venäläisten ( sekakäyttäjien) toimesta.  Illalla käytiin jälleen syömässä ja juomassa muutamat King Fisherit leffa-screenin äärellä.

13.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Harkinnassa ollut Chaporan paikka jäi väliin, ehdittin jo maksaa 500rupian advance, mutta takaisin Silver Mooniin tullessa Maria ei halunnutkaan päästää mietä luotaan. “It’s not becouse of money, just for your sweet word’s and loving…”  No kun se tosiaankaan ei ollut rahasta kiinni ,niin mitäpä sitä tällaisia ihmisiä pakoilemaan. Hinta lopulle Goan oleskelun ajalle Silver Moonissa hiottiin kaikkia osapuolia tyydyttäväksi ja huonetta vaihdettiin himpun isompaan. Iltapäivällä lähdettiin käymään skopedilla Calanguten sykkeessä ja nyt siellä olikyllä jonkin näköinen helvetti irti. Jos lokakuussa joka kymmenes vastaantulija oli länsimäinen pakettituristi, niin nyt tuo Zääreborien määrä oli noussut vähintään 20kertaiseksi. Rannalla ei tarviinut kovin kauaa oleilla, kun pakettimatkojen houkuttelemat riivajamyyjät olivat jo kauppaamassa ties mitä kukin. “Osta, silkkihuivi, Spessöl prise, just for you..”Lähdettiin siis Calangutesta alta aika yksikön takaisin Anjunaan.

14.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Lepoa, levytystä, hammocia, kokopäivän aina iltapäivän neljään asti. Käytiin syömässä rannassa ja tavattiin Mumbailaisia “turisteja”. Heidän kanssaan olusilla istuessa jutustellessa jameni muutama tunti. Olivat desingerejä ja työpaikka sijaitsi aivan siinä Taj Mahal Hotellin läheisyydessä. Pommien jälkeen puoti oli laitettu kiinni ja työntekijän lomalle firman piikkiin. Länsimaat ja länsimaalainen kulttuuri kiinnostivat kovasti ja toisella heistä oli aikeissa matkustaa lähitulevaisuudessa keski-eurooppaan. Lisäksi puhuttiin Goalle pyyhkäisseestä Israelilaisten pyörittämästä huumebisneksestä ja korruptiosta, joka sen ympärille on rakentunut…

17.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Mitään kummempaa ei ol tässä välipäivinä tapahtunut, syöty on ja nukuttu, riippumaton pohjalla luettu ja lepäilty.. Tänään käytiin Anjunan sijasta aamiaisella Vagatorin Mango Tre:ssä ja kovin maittavat muonat sieltä löytyikin. Siisti ja hyvä ruokapaikka muutenkin.  Vagatorista mopoiltiin Asvemiin rannalle makoilemaan ja uimaan.

20.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Kaupunkikierrosta Panajissa, Goan pääkaupungissa. Ajeltiin paikallisbussilla Mapsaan( aka. Mapusa), jossa vaihdettiin bussiasemalla Panajin linjuriin. Väkeä autoissa ja asemalla olivaihteeksi kuin meressä mutaa. Panajissa kierreltiin muutama tunti jalkaisin ja käytiin katsomassa portugalin siirtomaavallan aikaista kirkkoa. Kaupungin kaduilla siirtomaa-aikainen arkkitehtuuri näkyi jonkin verran muuallakin ja ihan nätti paikka Panaji sinällään oli. Kirkon edustalla tuli jutusteltua paikallisen miekkosen kanssa, hän harrasti postimerkkien keräilyä ja pyysi lähettämään suomalaisia merkkejä jonkin kokoisen satsin. Lisäksi kiinnosti länsimainen kulttuurin ja henkisyyden rappio, hänen käsityksensä mukaan eurooppa ja yhdysvallat kun elävät vailla minkään sorttista itsehillintää, hamuten vain pelkän maallisen perässä. Tiedäppä sitten, saattoi olla totuuden siemeniä jaossa.. No keskustelun jälkeen jatkoimme matkaa  ja kävimme vaihtamssa kotimaan kuulumisia mailillä ja facebookilla reliance mobilen nettikahviossa ( http://www.relianceinfo.com/ ). Kätevä systeemi sinällään, prepaidinä  maksettua surffausaikaa ja toimipisteitä ympäri intiaa, mm. Mumbai, New Delhi, Kalkutta, Bangalore, Ernakulam ,Trivandrum, jne.

23.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Jouluaaton aatto. Aika kummallista kun palmupuu on koristeltu ja lunta ei näy mailla halmeilla. Silver Moon on täyttynyt tässä joulunaluspäivinä kattoa myöten, sinne kyhätään paraikaa palmuoksista majaa muutamalle jenkille. Kansainvälinen meininki, huonenaapurina nelikymppinen kroatiukko, mukavan kuin mikäkin. Hänen kaverinaan pyörii venäläinen pitkänmatkalainen, armeijaa paossa viimeiset kymmenen vuotta. Vastapäätä asuu turkkilainen hippi ja hänen saksalainen vaimoke, hasa palaa. Muissa huoneissa brittejä, jenkkejä, hollantilaisia ja isäntäperheen asunnossa yhdeksän opiskelijaa New Delhistä. Vaikka väkeä on paljon on tunnelma silti varsin mukava ja rauhallinen, liekko johtuu joulusta.

24.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Katolilaiset eivät juhli aattoa, siispä emme mekään. Käytiin rannassa flea-marketissa katselemassa markkinahumua, mutta eipä se niin kovin mukavalta tuntunut. Tuhansia kojumyyjiä valtavalle alalle levittäytyneenä ja kaksinkertainen määrä turisteja arpomassa siellä seassa. Silver Moonin skootterit oli vuokrattu joten jouduttiin vuoraamaan rannasta mopedi.. Tuntui hullulta kun skootterin trippi näytti 43 tkm. Ja kun sellaisella värkillä sitten pääsi tien päälle ,niin se vasta hullulta tuntuikin. Laite kun puutui joka ikiseen mäennyppylään kaksi päällä ajettaessa ja Chaporassa kruisiessa yhden mäen joutui miltei työntämään, vaikka toinen hyppäsi pois kyydistä..

28.12.08 Goan osavaltio, Anjuna

Edellispäiviltä ei juuri mitään uutta. Käytiin katselemassa Chaporan linnaa, mutta muuten lähinnä taas vaan oltu. Rannasta vuorattu skootteri meinasi jälleen osttaa puutumisen merkkejä.. Tänään on pakkailtu viimeistä bussisiirtymää varten, huone on varattu Mumbain Chemburista Hotel Pearlista, sama paikka kuin tullessa.

29.12.08 Mumbai, Chembur

Bussi saapui Mumbaihin aamu kahdesan aikoihin. Tultiin Chemburin pysäkiltä hotellille ja kovin toisenlaiselta näytti Mumbain kadut kuin viimeksi.. Verrattain hiljaista.. Riksakuskillakin olivat ajot ilmeisesti vähissä, kun koitti ukottaa viimeksi 30rs maksaneesta matkasta 300rs. Puolisen tuntia hotellin aulassa henkilökunnan kanssa riidetyään hän kuitenkin tyytyi 70rupiaan. Itse oli niin unessa, että ei tajunnut työntää vaan törkeästi rahaa kouraan ja toivottaa päivänjatkoja. Syömäpuoli hoitui huonepalvelua käyttäen ja iltapäivälla kävin kävelemäässä lähikortteleissa. Vielä iltapäivälläkin Kadut olivat kumman hiljaisia ja vastaan tulevat katsoivat valkonaamaista kulkijaa koin eritavalla kummaksuen kuin lokakuussa.

30.12.08 Mumbai, Chembur

Odotellaan aamiaista sängyssä. Oli hyvää.. Makoiltiin ja löysäiltiin kokolailla aamusta iltaan, välillä käytiin ostamassa ala kerran kaupasta viimehetken tulijaisia, mausteita ayrveda-jatuotteita lähinnä. Illalla koitettiin mennä nukkumaan, mutta niin paljon ajatuksia pyöri päässä, että siitä ja 0400am herätyksestä johtuen yöunet jäivät väliin.

31.12.08 Mumbai – Helsinki

No kello pärähti soimaan aamuyöstä neljältä ja miltei heti herättyämme lähdettiin edellispäivänä varatulla taksilla kohti kansainvälistä lentokenttää. Aamuyön tunteina muutenkin johiljaiset kadut vaikuttivat suorastaan autioilta ja tunnelma viileän ja hämärän, nukkuvan jättiläisen läpi kiitäessä oli melko aavemainen. Lähtöterminaaliin saavuttiin ajoissa ja se olitulopuoleen verrattuna uuden ja siistin näköinen. Aseistautuneita sotilaspoliiseja suorastaan kuhisi kentällä. Finnairin luukkulle saapuessa alkoi kuulua pitkästä aikaa suomenkielistä puheensorinaa ja kotimatkakin alkoi melko pian. Lento meni varsin mukavasti, Pakistanin vuoristoja koneen ikkunasta tähyillessä sitä tahtomattaankin alkoi jos haaveilla seuraavaa reissua. Pohjoisintia ja moni paikka etelässäkin kun jäi vielä näkemättä, kokematta ja valokuvaamatta. Noin yhdekän tunnin lennon jälkeen kone laskeutui aurinkoiseen, mutta kovinharmaaseen Helsinkiin.

Tuntui hyvältä palata kotiin, mutta toisaalta olo oli myös haikea jättäessään taakseen sen kaiken  mitä viimekuukaudet oli saanut ihastella.